Pienin askelin tulee valmiimpaa

Otsikkoon viitaten; tulisi, kyllä vain. Paitsi jos kyseessä on onneton tokoa tahkoava ohjaaja, joka päättää mennä ryminällä parin koutusvaiheen ohi. Tunnustettakoon vaikka ihan julkisesti, että Hillan nouto on ihan totaalisen pilalla. Naurattaa väkisinkin ajatella tuskaista nouto-operaatiota, joka kilahti käyntiin noin vuosi sitten. Vuotta myöhemmin pääsemme taas palaamaan alkuun, kiitos idiootin ohjaajan. Näinä antoisina hetkinä ei voi kuin todeta tokon olevan huisin kivaa.

Ylhäällä voinet nähdä kuvanäytteen Hillan seuraamisesta, josta minä pidän (useimmiten) hyvinkin paljon. Kenenkään muun silmiä se ei luultavasti hivele. Kovasti kaikki yrittävät saada pikkucorgin seuraamispaikkaa taaemmaksi. Minä en yritä, en halua, enkä jaksa. Hulmuava häntä, kontakti ja asenne tulevat listallani ennen oikeaa paikkaa. Koulussani ihan jokaisella vähänkin tokopainotteisella käytännöntunnilla saan ainakin pari erilaista neuvoa ja kikkakolmosta seuraamisen suhteen. Imuta, houkuttele namilla, älä palkkaa edistämisestä. En epäile konstien toimivuutta, mutta en henkilökohtaisesti halua opettaa seuraamista, ainakaan kokonaan aivan alusta asti uudestaan, imuttamalla.

[ Melkein sydäntä raastaa, kun mukavan seuraamisen jälkeen kuulee kommentoitavan "älä palkkaa" koiran odottaessa palkkiotaan silmät loistaen. Enää ei ilmeisesti riitä, että on itse tyytyväinen liikkeeseen. Vaikka olenkin luonteeltaani hitusen perfektionismiin taipuva, tämä pilkunviilaukseni ei ulotu seuraamisliikkeeseen asti. Seuraamiseen haluan intoa ja näyttävyyttä, vaikka sitten paikan kustannuksella. Se on mielestäni pieni hinta iloisesta seuraamisesta. Ja kyllä, olen hyvinkin tietoinen siitä, ettei Hillan seuraamisilla kahmita kymppejä kokeessa. Tuskin edes yhdeksikköjä. Mutta mitä väliä, pääasia on, että Hillalla (ja minulla!) on kivaa. Ei tokon tartte olla niin hurjan vakavaa. ]

 Imutuksessa koira mutustaa makkaraa makkaran perään. Syö, syö, syö ja hamuaa lisää makkaraa kädestä. Hillan seuraamisharjoitukset on aloitettu ja tullaan edelleen jatkamaan suurimmaksi osaksi sheippaamalla. Väitän, että edellämainitussa koulutustavassa koira joutuu käyttämään aivonystyröitään enemmän kuin makkaraa mutustellessa. Ja vihdoin alamme lähestyä alkuperäistä pointtiani kaiken ylimääräisen sepustuksen jälkeen. Sheippaamisen varjopuolena on se vaara, että seuraamispaikka saattaa livahtaa ihan huomaamatta liian eteen jos asiaan ei kiinnitä huomiota ja muuta kriteeriä riittävän ajoissa. Itse en ole koskaan sen kummemmin puuttunut Hiin seuraamispaikkaan, vaan antanut sen seurailla mielin määrin minun näkövinkkelistäni katsottuna sopivassa paikassa. Näin olen saanut aikaan koiran, joka edistää pahimmillaan lähes metrin. Tästä huolimatta pystyn katsomaan hymyssä suin Hillan menoa vasemmalla sivullani, lapa ohjaajan polven edellä...

JK. Hilla käväisi läpivalaistavana 2.10. eläinlääkäriasema Akuutissa. Neidiltä kuvattiin lonkat, kyynärät ja selkä sekä tutkittiin silmät. Lausuntoja odotellessa...