Kohti uutta vuotta

Vielä ehtii vääntää viimeisen tekstin tälle vuodelle. Yhteensä sormet ovat lennelleet näppäimistöllä ihan luvattoman laiskasti. Moni tarinanpoikanen on jäänyt hautumaan luonnoslehtiöön, jonne on varmaan siunaantunut enemmän asiaa kuin tänä vuonna ihan tänne blogiin koko kansan nähtäville yhteensä.

Vuosi 2011 häämöttää vajaan kymmenen minuutin päässä tätä kirjoittaessani. Sinne on ladattu suuria suunnitelmia, tavoitteita ja haaveita, joita toivon mukaan päästään myös ihan käytännössä toteuttamaankin. Näistä myöhemmin lisää.

Mutta mitä tapahtuikaan vuonna 2010? Alla lyhyt koonti.

• tokoiltiin semiahkerasti
• pyörähdettiin tokokarkeloissa, joista 2xALO1 ja 1xALO2
• mätsärireissuja, saldona 2xJH1 sekä 1xJH3
• terveystarkit
• muutto Kannukseen opiskelemaan

Tavoitteita, oliko niitä?

• tokosta vähintään yksi alo1, ehkä jopa tk1 --> jep, plakkarissa 2xalo1
• avon ja voin liikkeet treenaukseen --> kummitelleet korkeintaan omissa unissani
• jatketaan liitelyä --> yritys hyvä kymmenen 
• canicrossaillaan omaksi iloksemme --> varusteet pölyttyneet kaapissa
• ryhmänäyttelystä mielenkiintoinen arvostelu --> jäi hakematta
• terveystutkimukset --> käyty on (silmät, lonkat, kyynärät, selkä -setti)

Mitä jäi käteen vuodesta 2010? Paljon ihania ja vähemmän ihania muistoja, treenejä ja jopa uusia ihmisiä ja koiria. Pitkiä lenkkejä, kirpeitä pakkasia sekä läkähdyttävän kuumia kesähelteitä. Sekä kermana kakun päällä sen ainoan ensimmäisen pikkucorgini kolmevuotissyntymäpäivä. Kiitos Ulpu ihan mielettömän paljon tuosta höpsöstä hörökorvasta, jonka voimin sakeinkaan sumu ei tunnu enää niin ylitsepääsemättömältä.

Lueskelin tämän vuoden blogimerkintöjä lähinnä tokopostauksia ja niiden sisältöä silmälläpitäen. Lopputuloksena erittäin masentunut mieliala. Tekstejä lukiessa voisi saada käsityksen (kisaraportteja lukuunottamatta), että olen kouluttamassa pikkupentua. Naksuseuraamista, jossa naksu&maksu ansaitaan yhden askeleen jälkeen, 30s paikkamakuita, tolkuttomasti apuja... Sanotaan, että hyvä ohjaaja saa paljon irti huonostakin koirasta, mutta huono ohjaaja onnistuu pilaamaan lahjakkaankin koiran. Oma kategoriansa ovat vielä ns. "superkoirat", jotka porskuttavat tasaista tahtia ylöspäin, vaikka ohjaajan kouluttamistaidot eivät olisikaan huippuluokkaa ja treenit kehnosti suunniteltuja. "Huono koira" vaatii ohjaajaltaan paljon enemmän kuin "hyvä koira". "Huonolle koiralle" ei riitä, että treeninälkäinen ohjaaja huitaisee vasemmalla kädellä epämääräisen session liikkeitä, joita koira ei pahimmassa tapauksessa edes osaa. Jos ohjaaja ei tiedosta mitä hän harjoituksellaan hakee ja mitä koiran on tehtävä saadakseen palkkion, koira on varmasti aivan kuutamolla. Kun "huono koira" ei lisäksi omaa mahtavaa ruokahalua, ei innostu patukan tai narupallon repimisestä tai ilostu suunnattomasti ohjaajan kehuista, on häseltäjäohjaaja pulassa.

Tämän postauksen ideana ei ole kuitenkaan ruotia, onko Hilla "hyvä koira" vai "huono koira" saati sitten sotkea soppaan erinäisiä koirarotuja. Ei suinkaan, tarkoituksena oli vain pohtia itseäni ohjaajana. Rehellisesti, käsi sydämellä, voin tunnustaa olevani huono ohjaaja. En yksinkertaisesti osaa suunnitella treenejä etukäteen, jonka takia ne noudattavat yleensä samaa kaavaa ja sorrun junnaamaan paikoillani. En uskalla ottaa sitä ratkaisevaa askelta eteenpäin ja vaikeuttaa pikkuhiljaa harjoituksia. Tämä selittänee huikean "edistyksemme" tokon saralla. Miksi sen yhden askeleen ottaminen on sitten niin tavattoman vaikeaa? Tjaa-a, siihen en osaa kovin tyhjentävästi vastata. Pelkään kuitenkin virheitä, epäonnistumisia ja pettymyksiä. Takapakit aiheuttavat kauhistusta jo näin ajateltunakin. Nuo kaikki kuitenkin näyttelevät pieniä tai vähän isompiakin sivurooleja koiran kouluttamisessa. Kehittyminen on mahdotonta liikuttaessa vain mukavuusalueella ja teettämällä koiralla vain sellaisia  liikkeitä/temppuja/mitälie, jotka se ihan varmuudella osaa. Ensi vuonna lupaan ottaa itseäni niskasta kiinni ja kysyä itseltäni, haluanko ihan oikeasti kehittyä ja oppia uutta koirankoulutuksen saralla. Haluanko olla Hillalle paras mahdollinen ohjaaja, johon voi luottaa tiukankin paikan tullen, kannustaa ja olla aivan ehdottoman luotettava, rehellinen ja reilu. Jospa siinä sivussa saataisiin niitä tuloksiakin.