Aallonharjalla

Kuoleman partaalla oleva blogi herää jälleen eloon ja uuteen vuoteen 2011. Hilla on edelleen hengissä ja voi hyvin, harrastusrintamallakin on edetty - tai ainakin yritetty. Alkaneen opistojakson ansiosta corgiotus pääsi haistelemaan ryhmätreenien tunnelmaa tämänpäiväisellä käytännöntunnilla. Suuntasimme vertaalle hakuilemaan pitkästä aikaa. Aluksi saimme vapaasti pyöriä koirinemme vertaalla, jonka jälkeen jokainen koira kerrallaan pääsi etsimään ukkoja pölyisen rakennuksen uumenista. Hillalla oli kivaa; anteliaat maalimiehet tarjosivat sille kourakaupalla nakkeja. Mikäs sen mukavampaa kuin suunnistaa suoraan seisovan (tai istuvan) pöydän luokse ja napostella nakinpalasia niin kauan, kuin niitä maalimiehen kädessä riittää.

Tokopuolen tarkastelua sitten, lyhyesti voitaneen sanoa, että kaikki on menossa hyvää vauhtia uusiksi. Entinen seuraaminen on historiaa, kuten myös ennen hyvin epävarmat seisominen ja maahanmeno sekä armottoman vino perusasento. Tasan vuorokausi sitten käänsin uuden sivun Hillan tokoharrastushistoriassa ja aloitin seuraamisen opettamisen Fanny Gottin tyylillä. Ennen tätä päivää se ei ole varsinaisesti osannut seurata. Kyllähän se hyvällä tuurilla jolkotteli ihan kivasti vasemman jalan tuntumassa ja omaksui järkyttävän kenguruloikkatyylin, jonka vuoksi seuraaminen oli erästä vanhaa postaustani lainaten "järkyttävää edistämistä, ylitsepursuavaa intoa ja puuttuvia perusasentoja." Emme ole vielä edenneet merenrantaa pidemmälle, mutta ehkä läpimurto tapahtuu jonain päivänä. Kauas on vielä pitkä matka...

Hilla seuraa syksyllä -09