Kesäkivaa

Edellisessä postauksessa hehkuttamani Fanny Gottin opetustyyli ei uponnut Hillan päähän millään ilveellä. Valehtelematta klikkeri kilahti lähes 120 kertaa ja lopputuloksena oli koira, jolla ei ole hajuakaan mitä sen kuulusisi tehdä. "Haluatko, että seuraisin? Eikö? Entä jos tulisin istumaan eteen? Eikö sittenkään?" En väitä opetustapaa huonoksi, mutta Hillalle se ei näyttänyt sopivan. Suunnitelma b oli palata tuttuun ja turvalliseen imutusseuraamiseen saadakseni eliminoitua Hillan karmean edistämisen. Seuraaminen tuntui aluksi hyvältä, aivan liian hyvältä, joten aloin laskea päiviä siihen, milloin pakka hajoaa. Kun aloin hiljalleen nostaa namikättä ylös, huomasin koiran erkanevan heti vasemmalta sivultani, kiilaavan eteeni ja tapittavan silmiini. Se siitä sitten. Suunnitelma c polkaistiin käyntiin muutama viikko sitten. Tällä kertaa yritän rakentaa korrektin seuraamisen, jonka pohjana on vahva peräpään käyttö. Aluksi Hilla saa opetella paikallaan käännökset, jonka jälkeen aletaan liittämään niihin eteenpäin suuntautuvia askeleita. Pitkä ja hidas taival siis tulossa.

Pari vuotta sitten taisin mainita vuonna kivi ja keppi aloittamastani noutoprojektista. Se on -yllätys yllätys - vielä kesken. Tällä hetkellä corgineiti noutaa heitetyn kapulan, mutta lähtölupaa odottaessaan pidän sitä vielä pannasta kiinni. Kerran se yritti varastaa kapulalle ilman lupaani, jolloin vein sen jäähylle aidan taakse. Ei yrittänyt toista kertaa. Edistystä on tapahtunut paljon siitä hetkestä, kun esittelin Hillalle ensi kertaa noutokapulan. Pikkucorgi katsoi minua ja näytti toteavan, että pidä kapulas, ei kiinnosta. En tosin sanoisi nytkään, että kapula herättäisi erityisen suurta mielenkiintoa Hillan silmissä, mutta puukalikka on saanut ihan uuden merkityksen - väylän ansaita ruokaa. Videota on luvassa sitten, kun nouto saadaan lopullisesti kursittua kokoon.

Muutakin tokoon liittyvää ollaan ehditty puuhailla: työn alla ovat sekä avoimen kaket että paikkamakuu, jossa saavutettiin hiljattain neljän minuutin rajapyykki (ilman häiriötä). Erilaisia häiriöitä olen pyrkinyt tekemään paljon, jotta makuu koirien keskellä kokeessa ei tuottaisi ylitsepääsemättömiä vaikeuksia. Niin minä kuin aina niin avulias pikkuveljenikin ollaan potkittu palloa, heitelty leluja, juostu ja riehuttu koiran ympärillä... Hyvällä mallilla siis ollaan. Tarkoituksena olisi lähipäivinä aloittaa hajuerottelun opetus tunnaria varten sekä tutustella metallikapulaan. Ehkäpä tämän vuoden puolella myös ruudun ja merkin alkeet tulevat tutuiksi. En siis ole vielä heittänyt toivoa täysin menemään, vaan mielessä siintää edelleen ajatus korkeammista luokista. Pikkucorgissa olisi kyllä potentiaalia vaikka mihin, ohjaajasta ei voi kyllä sanoa samaa.