Pari päivää sitten teimme pikku visiitin läheiseen venesatamaan. Ei ollut sattumaa, että lähdimme askeltamaan määränpäähämme keskipäivän kuumuuden paahtaessa niskaan. Yhtälö kuumus ja Hilla tuottaisi mitä todennäköisimmin tulokseksi uivan, tai vähintääkin vedessä kahlaavan Hillan. Funktiokone toimi tällä kertaa, tuloksen ikuistin kuvin.
Hilla ei suostunut hakemaan keppejä ulapalta. Sen sijaan se kiinnostui suunnattomasti pikkuveljeni veteen heittämästä kivestä. En tiedä, miten vettä syvästi inhoava koira on onnistunut tuon kiven pohjasta poimimaan, mutta se samainen kivi sillä oli suussaan rantautuessaan kuivalle maalle. Aina en ymmärrä, miten pienen corgineidin pääkopassa pienet hammaspyörät raksuttavat. Ehkä ne haksahtavat välillä pyörimään väärään suuntaan..?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)


0 kommenttia:
Lähetä kommentti