Mörköjä

Kannuksessa on taasen viihdytty parin viikon verran. Lenkkeilty on paljon, treenattu ei niinkään. Alkuviikko kului kuin sumussa, Hilla oli vain varjo normaalista itsestään. Kulki apaattisena korvat luimussa, jumitti hihnalenkeillä, murisi irokeesi pystyssä kaikille vastaantuleville olennoille sekä teki yleisen laamailun maailmanennätyksen. Eräänä iltana treenatessamme nurmikentällä paikkamakuuta, Hilla otti tavattoman paljon häiriötä mm. ohi ajavista mopoista ja autoista sekä kenneliltä kantautuvasta koiramaisista äänistä. Se vain pälyili hermostuneesti ympärilleen korvat luimussa. Muistaakseni tarkoituksena oli ottaa vain helppo puolen minuutin paikkamakuu. Tämä olikin em. syistä johtuen ylivoimainen haaste. Päädyin vain naksuttelemaan häiriöt ja lopetin harjoituksen melko nopeasti.

Keskiviikkona (vaiko torstaina) oli tokon tasontarkastus, lähinnä vain näytettiin, mitä kesän aikana on opittu. Ajattelin pelata varman päälle ja ottaa noudon niin, että heittäessä pidän koiraa pannasta kiinni sekä näyttää jäävät avoimen tyyliin "sunnuntaiseuraamisella". Liian helpoksi en ollut suunnitellut tätäkään treeniä. Hilla lähti kapulalle laiskasti, poimi sen suuhun ja jäi tuijottamaan kaukaisuuteen. Annoin uuden noutokäskyn. Hilla tepasteli pari askelta minua kohti ja pudotti kapulan. Pudotti kapulan. Hilla ei ikinä, ei koskaan ole pudottanut kapulaa. Olen rakentanut noudon pala palalta niin hitaasti ja huolellisesti, ettei koiralla ole ollut edes mahdollisuutta sylkeä kapulaa matkan varrelle. Heittoja ollaan myös ehditty tekemään useampia, tämä ei siis ollut ensimmäinen kerta. Uusin liikkeen ja Hilla teki ihan siistin perusnoudon. Fiilis ei varsinaisesti ollut katossa onnistumisesta huolimatta. Jäävätkin menivät päin honkia, maahanmeno oli ihan kelpo, mutta seisomisessa valahti maihin. Yritä siinä sitten vakuttavasti selittää, että me ollaan ihan oikeasti treenattu. Tutkiessani treenipäiväkirjaa löysin kesänloman ajalta lähes 60 päivän treenailut. Harkitsin puolivakavissani päiväkirjan lykkäämistä opettajien nenän eteen, ei meitä muuten kukaan uskoisi.

Sanat Hilla, treenaaminen ja paine eivät ensituntumalta näyttäisi mitenkään sopivan samaan lauseeseen. Olenhan hehkuttanut, miten pikkucorgi paiskii töitä silmät loistaen ja häntä hulmuten. Asenne on vertaansa vailla - vai onko? Koulun treeneissä paha mörkö on koirakärry, jonka näkeminen - saati sitten sinne meneminen - jo selvästi ahdistaa Hillaa. Koira alkaa vetää hihnassa päinvastaiseen suuntaan lähestyessämme kenttää. Ensimmäisenä vuonna ennen käytännön tuntien alkua jokaisen opiskelijan tehtäväksi lankesi koiransa totuttaminen koirakärryyn. Hillallekin jäi positiivinen mielikuva kärrystä ja se söi vapautuneesti nameja, taisipa joskus saada osan iltasapuskastakin siellä. Pilvilinnat romuttuivat kuitenkin heti, kun koira pakattiin kärryyn ja lähdettiin ensimmäisiin maastotreeneihin. Asiaa ei varsinaisesti auttanut se, että tie oli kuoppainen ja mäkinen. Koira yrittää kauhuissaan pitää itsensä tasapainossa pimeässä boksissa kärryn rämistessä ja pomppiessa pitkin tietä. Olin aivan idiootti, enkä huomioinut tätä seikkaa. Hilla alkoi tuntea vastenmielisyyttä koko kapistusta kohtaan treeni toisensa jälkeen. Minä ajattelin vain, että kyllä se tottuu, aika tekee kyllä tehtävänsä. Aika teki tehtävänsä ja nyt minulla on koira, joka stressaa koirakärryyn menemistä, siellä olemista ja näin ollen on treeneissä aivan paineessa.

Heti tasontarkastuksen jälkeen tajusin, että minun täytyy ottaa itseäni niskasta kiinni ja totuttaa Hilla koirakärryyn uudestaan. Samana iltana käytiin naksuttelemassa koirakärryn lähellä. Seuraavana iltana edettiin siihen pisteeseen, että Hilla katsoo vapaaehtoisesti kärryä. Kolmannella kerralla Hilla tarjosi kuonokosketusta kärryn oveen ja laittoi etutassunsa boksin lattiaosaan. Heti kun avasin boksin oven, Hilla laski välittömästi häntänsä alas. Se kykeni kuitenkin jatkamaan toimintojen tarjoamista, joten toivoa ei ole vielä menetetty. Täytynee vain toivoa, että syksyllä käytännöntunnit pyörisivät pääasiassa koulun alueella, jolloin pääsisin aina vapaa-ajalla tekemään pelottavasti mörkökärrystä Hillalle siedettävämmän paikan.