Käytiin tekemässä pikavisiitti näin iltahämärällä kentälle kera kapulan ja irtorullan. Tarkoituksena oli treenata kapula ja rulla suussa juoksemista täysillä minua kohti. Tätä varten raahasin kentälle parit hyppyesteen siivekkeet, joiden välistä Hilla sai pinkoa. Ja sehän pinkoi minkä tappijaloistaan pääsi! Esineetkin pysyivät hienosti suussa. Loppuun tehtiin vielä seuraamistreeniä, jonka Hilla veti oikein mallikkaasti häntä hulmuten. Aivan lopuksi naksuttelin vielä koirakärryyn menemisestä ja aloin yhdistämään siihen vihjesanaa. Pikkukärryyn Hilla meni yllättävän innokkaasti, eikä edes yrittänyt pompata heti naksauksen kuultuaan sieltä pois. Isomman kärryn luona koira on vielä epävarma, menee tosi varovasti sisään ja olisi tulossa sieltä samantien ulos. Jospa tämä vielä tästä, hiljaa hyvä tulee.
Sisällä oli tarkoitus naksutella vielä kaukojen m-s-m -vaihtoa, mutta Hilla keksi kaikkea muuta kivaa: kipitti kevythäkkiinsä, meni maahan ja laski päänsä etutassujen väliin sekä yritti vetää reppuni alas sohvalta... Mukava huomata, että kaikesta turhasta naksuttelu on alkanut tuottaa tulosta - koira on paljon oma-aloitteisempi ja kekseliäämpi. Näin sivuhuomautuksena täytyy vielä mainita, että pikkucorgista alkaa myös kehkeytyä oikein pätevä noutaja, aamulla koiran kitusiin päätyivät niin avaimet, kahden euron kolikko kuin hiuspinnikin.
(JK. Ylläoleva kuva ei liity juttuun, se on vain värittämässä tylsää tekstiä. Hillan lisäksi voit löytää kuvasta shelttinapero Zimin sekä cavalier Fasun. Ja corgiotuksen luonnottoman pitkän kielen, nurinkurin olevan pannan ja monta muuta epäolennaista seikkaa.)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti