Treenejä

Viikonloppua edeltäneet päivät ovat vierehtäneet tiivisti treenaten. Torstaina tahkottiin tokoa ja perjantaina hurautettiin aamupäivällä hakumetsään. Tokotunnilla ehditiin myös käydä aksaamassa pienen radan verran. Rimat jätin ihan suosiolla maahan. Hilla sai aluksi kerätä kierroksia kentän reunalla ja sieltä juostiin suoraan suorittamaan rataa. Olisi kannattanut käydä rata huolella läpi ilman koiraa, nyt tyydyin vain läpikäymään sen (liian) nopeasti. En ottanut huomioon sitä seikkaa, että enää Hillalla ei kulu aikaa hyppäämiseen, se voi vain painaa täysillä siivekkeiden välistä. Tämän vuoksi olin auttamattomasti liian myöhässä ja ohjaukseni - jos sitä sellaiseksi edes voi kutsua - petti pahasti. Omasta mokailustani huolimatta pikkucorgilla oli huisin hauskaa, ja sehän on pääasia!

Agilitysulkeisten jälkeen siirryttiin nurmikentälle tekemään erilaisia häiriöharjoituksia: ryhmässä seuraamista, paikallaoloa ja luoksetuloa. Ainoastaan paikallaolo meni hyvin, seuraaminen ei ollut seuraamista, eikä sen vielä sellaista kuulukaan meillä olla. Palkkasin Hillan tarjoamaa omaehtoista kontaktia, mutta koska katseyhteyttä minun kasvoihini ei saatu riittävän tiheästi (kriteerit, vahvisteen laatu?), tyydyin loppuharjoituksen ajan vain imuttamaan koiraa. Luoksetulo oli ihan kiva, mutta ei tarpeeksi. Hidas vauhti ja vino perusasento - siitähän se riemu vasta ratkeaakin. Turhauttavaa tehdä kokonaisia liikkeitä, kun haluaisin keskittyä hiomaan osasia ja vasta sen jälkeen yhdistellä niitä. Huono puoli tässä on se, että tällaisia treenejä meille ei kovin usein suoda. On paljon näyttävämpää tehdä kokonaista luoksetuloa (jossa joudun lopuksi korjaamaan vinon perusasennon) tai seuraamista imuttamalla (jossa vain koira mutustaa nakkia aivotoiminnan kytkeytyessä pois päältä) kuin treenata takapäänkäyttöä tai sheipata seuraamisen paikkaa.

Hakumetsässä Hilla teki 4 kpl tuuli-ilmaisuja. Palkkarasiat täytin ensimmäistä kertaa kissanruualla, jotta Hillan päähän iskostuisi entistäkin suurempi vimma löytää piilossa olevat ukot metsästä. Kaksi ensimmäistä ukkoa Hilla löysi mielestäni ainakin osittain silmillään, kaksi viimeistä nenäänsä käyttäen. Seuraavalla kerralla täytyy piilottaa etsittävät niin, etteivät ne varmasti näy. Tarkoituksena olisi päästä kokonaan pois näkö- ja kuuloärsykkeistä, eli tuulilla jatketaan vielä jonkin aikaa. Rullailmaisukin edistyy hitaasti, mutta varmasti. Nyt koiralla on jo hyvä ote rullasta ja se pystyy pitämään sitä suussaan pari sekuntia, kun avitan pitällä rullasta kiinni. Ilmaisu olisi tarkoitus kasata kokoon takaperin ketjuttamalla eli ensin opetellaan hyvä pito, sitten rullan kanssa perusasentoon tulo sekä luovutus ja lopuksi vasta haetaan rulla maalimieheltä. Onneksi ei ole mitään paineita tämän suhteen vaan voin edetä koiran tahtiin. Jos ei vielä tänä syksynä päästä tekemään ilmaisutreenejä metsässä, niin ei maailma siihen kaadu. Ensi keväänäkin ehtii vallan mainiosti.