Vielä kerran

Kisakenttien kutsuhuuto kalvaa korvissa. Kuten arvata saattaa, seuraaminen tökkii edelleen. Ajattelin yrittää vielä kerran Fanny Gottin varsin mielenkiintoisella tyylillä, selkeillä kriteereillä ja treenipäiväkirjan merkintöjen avulla. Siinä sivussa yritän saada jotain tolkkua mm. keskeneräisiin kaukoihin; ärsykekontrolli voisi olla ihan harkitsemisen arvoinen juttu. Noutoon tarvitaan vielä varmuutta, samaten paikallamakuuseen. Jäävät toimivat ja istuminen ei ole laisinkaan huonolla mallilla. Ensi vuonna (toivottavasti) avon korkkaus. Videomateriaaliakin on joskus tulossa, kunhan saan jonkun lahjottua videokameran taakse.