Haastetta kerrakseen

Tunnustuksen saaneen pitää:
1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustusta kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

Haasteen meille heittivät Melissa ja Meri, kiitos vain! Vastoin ohjeita en haasta tällä kertaa ketään, halukkaat haastakoot itse itsensä.

Sitten kahdeksan valittua palaa itsestäni:
1. Hillan sain 13-vuotiaana, mistään mitään tietämättömänä pikkutyttönä. Olinhan toki lukenut kirjaston notkuvan koirakirjahyllyn ja pääharrastukseni yleisurheilun ohella oli nenä kiinni koirakirjoissa nysvääminen.

2. Luulin tietäväni ja osaavani ihan liikaa pennun tassutellessa taloon. Välillä iski kuitenkin epätoivo - eihän se toiminutkaan samoin kuin kirjassa!

3. En ollut aluksi erityisen kiinnostunut tokosta. Hillasta piti tulla agilitykoira. Eksyimme kuitenkin Oulun koirakerhon pentutokokurssille ja sillä tiellä ollaan edelleen.

4. Hilla on mitä mainioin tokokoira, aina silmät säihkyen lähdössä treenaamaan ja valmis yrittämään kaikkensa rakastamiensa herkkujen eteen.

5. Myytin miellyttämishaluisesta koirasta olen heittänyt jo aikaa sitten romukuoppaan. Millainen edes on miellyttämishaluisen koira? Onko se koira, joka on epäitsekäs ja jolla on pyyteetön halu tuottaa mielihyvää ohjaajalleen? En tiedä. Mielestäni edellä kuvatun kaltaista koiraa ei ole olemassakaan. Sen sijaan on koiria, joille paras palkinto on välttää ohjaajan moitteet ja rangaistukset ja koiria, jotka rakastavat ohjaajalta saamaansa huomiota ja hyväksyntää. Jos minulla olisi koira, jolla on sisäsyntyinen tarve miellyttää minua, miksi edes vaivautuisin ennen treenejä keittämään koiralleni sisäelimiä?

6. Minua kiinnostaa koirien kouluttaminen, oppiminen ja naksutinkoulutus. Perinteiset koiraurheilulajit toko ja agility ovat vain etäisesti kiinnostavia sivupolkuja näiden rinnalla. Tottakai molemmat nivoutuvat vahvasti yhteen, tokokokeeseen on turha mennä, jos koira ei mitään osaa, ts. jos sitä ei ole koulutettu. Tulosten saaminen (hinnalla millä hyvänsä) ei ole kuitenkaan minusta yhtä tärkeää, kuin yrittää kokeilla, kuinka täydelliseksi jonkin koeliikkeen voisi saada. Ja ei - meidän liikkeet eivät ole täydellistä nähneetkään kuin korkeintaan vahvasti ruusunpunaisten lasien läpi. Yrittänyttä ei kuitenkaan laiteta.

7. Corgi ei alunperin edes mahtunut rotutoivelistalleni. Kärkipäässä keikkuivat milloin sheltti, bordercollie, kääpiöpinseri ja belgi. Kaikista huvittavinta minusta on, että etsin väsymätöntä lenkkipolkujen tallaajaa, harrastuskaveria ja parasta ystävää - päätyen lopulta corgiin. Corgithan eivät näin yleisesti ottaen mahdu suosituimpien "harrastusrotujen" top ten -listalle.

8. Tulen varmasti tulevaisuudessa omistamaan pitkäkoiven, merkistä en vielä tiedä. Toisen cardinkin haluan jossain vaiheessa elämääni rikastuttamaan ensisijaisesti terveistä, niin luustoltaan kuin pääkopaltaankin, vanhemmista.