Syyspuuhia

Hilla, Fasu ja Benjie

Jospa sitä ryhdistäytyisi taas vaihteeksi blogin puolella. Syksyn ensimmäinen opistojakso saatiin keskiviikkona pakettiin käytännöntuntien sekä trimmauksien merkeissä. Hillan kanssa otimme askelia eteenpäin rullailmaisun suhteen. Otin tietoisesti pienen riskin ja siirryin pitoharjoituksista suoraan "rulla suussa perusasentoon tuloon maalimiehen luota" -vaiheeseen. Selitinkö tarpeeksi epäselvästi? Yksinkertaisemmin sanottuna maalimies piti koiraa ja tarjosi rullaa suuhun otettavaksi. Koiran napattua rullan suuhunsa maalimies päästi koiran juoksemaan sivulleni. Perusasennossa istuessaan testasin vielä otetta vetämällä rullaa kevyesti pois koiran suusta. Pito ei ollut tasaisen varmaa, vaan melkein liiankin eläväistä. Rulla pysyi hienosti ja hyvällä otteella suussa kun kokeilin vetää rullaa hellästi, mutta Hillan nököttäessä perusasennossa rulla pyörii ikävän näköisesti suussa. Täytyy tuumia, mitä tälle tekisi vai tekeekö mitään. Voisin toki odottaa, kunnes koira lopettaa rullan jyystämisen ja joko kokeilla otetta, antaa irrotuskäskyn tai palkita heti kun suu lakkaa käymästä.

Kun kerran vauhtiin päästiin, ei harjoitusten jatkumista estänyt enää mikään. Seuraavaksi kokeiltiin samaa kuin edellä, mutta tällä kertaa rulla oli maassa. Tämä onnistui oikein mainiosti, mutta sivuhuomautuksena mainittakoon, että kerran Hilla nappasi rullan aivan "reunasta" suuhunsa. Pikkuvika, mutta tavoitteena olisi, että koira tähtää hampaansa rullan keskustaan. Lopuksi tehtiin vielä erikseen näyttöjä. Otin koiran sivulle, kytkin sen liinaan ja sanoin "näytä", jonka jälkeen Hilla sai ampaista pakenevan molarin perään ja ahmia kourakaupalla herkkuja ihmisen kiinni saatuaan. Yhden ainoan kerran Hii yritti liinaa laittaessani varastaa maalimiehen luokse ennen aikojaan, jolloin otettiin uusi yritys. Loput näytöt menivät oikein sujuvasti. Mietin vielä, haluanko Hillan pyytävän katsekontaktilla lupaa juosta maalimiehen luokse vai riittääkö, että koira odottaa sivulla niin kauan, kunnes saan liinan kytkettyä ja annan luvan singota molarin perään.

Samaisella treenikerralla (käytännöntunnilla) tokoiltiin hieman. Paikalla makuu sujui kivasti rivissä tihkusateen siivittämänä välipalkkausten kera. Kaksi minuuttia kului ihan hujauksessa, ehdin käydä palkkaamassa koiran vain muutaman kerran. Kuinkakohan pitkiä makuita oikein teen "normaalitreeneissä"? Toisena ryhmäliikkeenä oli kujaluoksetulo, jossa survoin sarjatulituksella nameja Hillan suuhun muiden koirien vilahtaessa ohi ja varsinaisen luoksetulon otin niin, että kutsun jälkeen juoksin karkuun. Tällaisia sekä ihan pentuluoksetuloja (avustaja pitää koiraa kiinni) pitäisi saada tehtyä enemmänkin, jotta saadaan koiralle mielikuva "tänne" = juokse sivulle niin lujaa kuin ikinä pääset.

Hilla on myös opetellut kohteiden, lähinnä puiden, kiertämistä. Olen jo soveltanut kiertämisen jaloa taitoa merkille. Välimatkaa on pisimmillään noin 6-7 metriä eikä kiertäminen ole ärsykekontrollissa. Haluan vielä vahvistaa paljon kohteiden spontaania kiertämistä. Tällä hetkellä meillä on pieni ongelma merkin kanssa: koira kiertää tötterön niin merkkiä nuollen, että se kaatuu kiertämisen jälkeen. Hieman palkkauskohtaa fiksaamalla uskon, että tötsä saadaan vielä pysymään pystyssä.